Vain hengittämällä ne kaikkoavat. Pakenevat. Lukkojen
taa vangiksi, lasipurkkiin, teipillä suu kiinni ja sängyn alle. Mikään ei
pidättele, aina ne juoksevat karkuun. Miksi? Mitä olen tehnyt?
Jos se onkin niin, että mustasukkaisuus ja kateus kiinnostavat, saavat ihmiset jäämään. Jos se on niin inhimillistä, että en ole ihminen? Niin kauan olen opetellut olemaan hyvä, etten nyt kelpaakaan. Heräsin siihen juuri, se oli painajainen.
Ne pakenevat lujaa, mikään ei saa niitä pysähtymään. Silmät sokaistuneina, valheet kaikuvat korvissa kuin hälytyssireeni. Raiskaavat korvat ja saavat ne paniikin valtaan. Koetan lohduttaa, ei, en se ole minä. Rakas, uskotko?
Kiihkon hetkinä ne palaavat, vaan hetki on lyhyt. Pelon hetkenä en saa vastausta. Kuin kultakala akvaariossa, pyörin ympyrää, etsin tietä ulos, lasia, jonka saisin rikki. Huuto estää minua etenemästä, lopulta luovutan ja alistun mustasukkaisuuden ja kateuden valtaan. Ne ovat manipuloitavia, mutta ansaitsevat sen. Minä tiedän että tämä on kulissi, kärsikää siitä.
Jos se onkin niin, että mustasukkaisuus ja kateus kiinnostavat, saavat ihmiset jäämään. Jos se on niin inhimillistä, että en ole ihminen? Niin kauan olen opetellut olemaan hyvä, etten nyt kelpaakaan. Heräsin siihen juuri, se oli painajainen.
Ne pakenevat lujaa, mikään ei saa niitä pysähtymään. Silmät sokaistuneina, valheet kaikuvat korvissa kuin hälytyssireeni. Raiskaavat korvat ja saavat ne paniikin valtaan. Koetan lohduttaa, ei, en se ole minä. Rakas, uskotko?
Kiihkon hetkinä ne palaavat, vaan hetki on lyhyt. Pelon hetkenä en saa vastausta. Kuin kultakala akvaariossa, pyörin ympyrää, etsin tietä ulos, lasia, jonka saisin rikki. Huuto estää minua etenemästä, lopulta luovutan ja alistun mustasukkaisuuden ja kateuden valtaan. Ne ovat manipuloitavia, mutta ansaitsevat sen. Minä tiedän että tämä on kulissi, kärsikää siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti