Aina kun olen Stöndellä yksin yötä, nukun papin sängyssä. Jos
nukkuisin omassani, joutuisin juoksemaan kahdet portaat mörköjä pakoon. Jos
yöllä tulee jano, pitää juosta samat raput alas, ja taas ylös. Murhaajat
näkevät pimeässä, siksi koko taloon pitää sytyttää valot.
Nukuin papin sängyssä viime yön. Aamulla kun heräsin, muistui
mieleeni kesä. Ei auringonvalon taikka lämpimän ilman takia, vaan miehen. Sen
kuuluisan Tesomajäbän.
Heräsin leveiden hartioiden reppuselästä ja tuijotin kauniita
kasvoja. Niissä ei ollut partaa, kovasti yritin kehottaa sen kasvattamista. Tukistusvaraa
oli, se oli tärkeää. Käsi äässille, automaattisesti.
Yöllä olin kyseenalaistanut omaa tahtoani, omani voitti.
Kaksi vartaloa kietoutuu yhteen, sulavat sileäksi, täydelliseksi massaksi. Se
on kaunista. Se oli kaunista.
Se jätkä ajoi monta kertaa viikossa maapallon toiselta
puolelta tähän pieneen paskakylään. Kun hän lähti, sain haistella lakanoita
jotka tuoksuivat niin seksiltä kuin seksikkäältä. Miksi lakanat eivät enää
tuoksu? Sitä emme varmaan koskaan saa tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti