PIENI

Muistan sen kun meinasin kuolla

Olin pieni

Lähdin tuulen mukaan

Kova ja katkera

Kateellinen ja sairas

Kaikki maailman negatiivisuus yhdessä ruumiissa

Se oli toivotonta

Tiesin kokoajan että tää ei oo oikein, tästä tilanteesta on pakko päästä pois

Olin vaan niin sairas etten pystyny

Tuttu ja turvallinen, himottava ja niin rakas pienuus oli mun jumala

Mun koko elämä

Se vaati paljon työtä ja suutuin aina itelleni kun joku ei menny niinkun piti

Ja kukaan ei ymmärtäny

Kaikki oli mua vastaan

Mutsi, terkka, lääkäri

Faija

Faija varsinki

Se halus tehä mun elämästä lämmintä ja hikistä

Se jos kuka ei ymmärtäny ja vaan kiusatakseen halus mulle pahaa

Muistan sen tunteen kuinka heti aamusta olisin halunnu päästä takasin nukkumaan

Halusin päästä takasin uneksimaan täydellisestä maailmasta

Jossa joisin pelkkää vettä ja kattelisin ku muut syö

En tosin koskaan nähny niitä unia

Ainoo mitä koin oli jalkakrampit ja jäätyneet kädet

Ei mulla ollu energiaa tehä mitää muuta

30.4.2014

Mulla on niin hiton paska olo. Oon syöny itteni täyteen joka kerta tänään ja nyt musta tuntuu et kaikki se ruoka on repiny mun mahalaukun auki ja on levinny kaikkialle. Mua sattuu kylkiin ja rintaan ja tuntuu et se ruoka painaa mun sisäelimii lyttyyn. Ja mua väsyttää ja vituttaa.

Heti aamusta päivä meni pilalle kuin iska muistutti et en pääse kävellen kouluun. Se vaan tuli sanoon et pyörä on ulkona ja et renkaat on pumpattu. Sanoin et en aijo käyttää pyörää. Se vaan sano et se vie mut sit autolla. En suostunu menee sen homon autoon. ”Sit pitää mennä pyörällä”

EI SE HOMO EDES HALUA YMMÄRTÄÄ

Talutin sen vitun pyörän dösälle ja yritin rikkoa ketjut. En saanu niitä rikki