Nummela
kysy multa joskus että jos saisin valita
Eläisinkö
ikuisesti vai kuolisinko huomenna
Koska
pelkään kuolemaa
Valitsisin
ikuisen elämän
Ilmaan
mitään harkintaa
Paitsi
että tänään ajattelin että kumpi vaihtoehto ois oikeesti parempi
Tällä
hetkellä musta tuntuu että elämä junnaa paikoillaan
Mitään
ei tapahdu
Tai
oikeestaan mulle ei tapahdu mitään
Kaikille
muille tapahtuu
Ihmiset
vanhenee ja täyttää 18
Ne
menee baariin
Pitää
hauskaa
Saa
ajokortin ja raidaa keskiyöllä Lahdesjärven Apsilla koska niillä ei oo
kotiintuloaikoi
Ne
menee baariin tiistaisin
Eihän
siinä oo mitään järkee mutta koska niin voi tehdä niin miks ei?
Kaikki
on niin aikusia
Musta
tuntuu et mut on tuomittu oleen mun pikkutytön kehossa mun loppuelämä.
En
kutistu
En
kasva
En
muutu
En
kehity
Oon
vaa
Ainoo
mitä saattaa tapahtuu on et hiukset tippuu pois
Elämän
dösässä seison keskellä dösää.
Se
lähtee liikkeelle
Mä
pysyn paikoillani
Mä
meen penkkirivien läpi
Dösän
takaseinän läpi
Jään
seisomaan keskelle autotietä
Autot
ajaa mua päin ja neki menee musta läpi
Mulle
ei tapahdu oikeestaan mitään
Vituttaa vaan
Ennen
oisin valinnu että saisin elää loputtomiin
Mut
jos tää tällanen jatkuu nii mitä mun pitäis tehä mun loppuelämä?
Olisin
kalju kymmenenvuotias satamiljardia vuotta vanha
Varmaan
vaan lilluisin avaruudessa kun maailma on tuhottu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti