...

kärsimätön

en kärsi

uskomaton

en usko

AIKUISTEN MAAILMA

lopeta tommonen

vitun pentu

ei aikuset itke

tervtuloa aikuisten maailmaan

täällä kaikki itkee

HUKKAAN

hän oli Juudas

vei pois pelastuken tieltä

tie

tiellä oli nelkyt kolme, nelkyt neljä, sata

ihan sama

nyt se on mennyt

tie ja tiellä kulkija

kaikki

madot paahtuvat auringonpaahteessa tomuksi

niihin sattuu yhä, itkevät

ei ne mene minnekkään

aurinko on kahlinnut ne siihen

varikset räpiköivät niiden yllä

eivät koske, kunhan kiusaavat

niin kuin mua se yks ilta

valuin, pyysin joko lopettamaan

tai jatkamaan

ÄLÄ HUOLI

anna itsellesi anteeksi

lapsi polvenkorkuisessa vedessä

itke rakas

punaisessa paratiisissa

äiti tulee kohta

TRIP

missä olin ennen kuin olin?

mitä olen kun en ole?

PHONE

koko elämä kädessä

en kuule

pliis huomaa mut

kappaleen verran paskaa

swipe

R.I.P. VANTAA

tyhjää, tyhjää, tyhjää

ainoaa yhteistä tupakka-aski

siihe se loppui

tai ei, kahvikupit oli saman malliset

väkinäistä, yksitoikkoista

en ollut ylpeä, ennemminkin halusin vain paeta

illalla haistelen hiuksiani, ne lämmittävät

kontrastia tuo päivä jota olin odottanut

joka osoittautui lyhyeksi

olenko aina ollut näin ihastunut omiin ajatuksiini?

KUKA ON VAPAA?

Haluan olla vapaa

kuin lintu

jota taivas rajoittaa

talvi pakottaa

eikä maa päästä lepäämään

pääskyset eivät lepää,

lentävät loppuelämänsä

Kuka pelastaa pääskyset?

VITUSTI VAUVOJA

palaan aina aurinkoon. siihen teletappien

vauva-aurinkoon

palan

niitä on monta

liikkuvia aurinkoja

loputtomasti vauvoja

sikiää purkeista

onneksi meillä on kumeja

sinne ne ei yltä. 

HÄH

kädestä päivää, käsi päivää kädettömälle

kävelevät, kääntyvät, äpärät

käsittämätöntä, en kätellyt

OPETTAJAN LAPSET

eivät antaneet lastensa uida kesällä

uimalelujen kanssa

ei uimarengasta tai kellukkeita

että oppivat uimaan kunnolla

tai etteivät huku kellukkeet päällä

RAKKAUSRUNO -100

laita pimeä pois päältä

kasta mut syvään ammeeseen

täynnä sua

ja vaikka mikään ei riitä

olen täynnä sua

ja se riittää

riittää vuosisadaksi

kun maakaamme maassa matojen ruokana

ja olemme täynnä itseämme

paskaa ja maata, maata ja paskaa

rakastan sua edelleenkin. 

VITUN LUONTORUNO

tässä on oltu ennenkin

saman tulen ääressä

pisarat leviävät

eikä sille voi mitään

tulee lämmin

ja valoisaa

mitäköhän vielä

YLIHINNOITTELUA

väitin kerran rakastuneeni

sitten tajusin ettei niin ollut

kävelin kotiin, keitin kahvia, istuin pöydän ääreen

ja kaikki oli taas hyvin

...

yks, kaks, kolmetoista

nuku, nuku, vittu nuku jo

neljä, viis, kuusitoista

en kestä, turpa kii oo jo

ÄÄSSI

mitä sitten jos ajattelee kullilla?

mulla on kaks kullia päässä

niinkun kuuluukin. eiku?

unet ovat täynnä, ei sinne mahdu enää ketään

fantasiointi käy raskaaksi, tarvitsen kaloreita

etten laihdu

niin ei saa käydä

istuimme pöydän ääressä, minulla

suodatinkahvi, hänellä nuija

harrastimme rajua seksiä,

hän naulitsi minut seinään

K

Synnyin doggy stylessä

rakastuin mulkkuun

kolmantena päivänä nousin ylös kuolleista

osasiin ottaa syväkurkkuun

APUA!

Kaikille teille jotka kärsivät rakastamisesta, välittämisetä ja toivomisesta, lopettakaa se. Lopettakaa rakastaminen. Lopettakaa välittäminen. Lopettakaa toivominen. Jos se ei toimi, saat rahat takaisin.

SAATANAN LEIKKI

Me kaikki, kahdeksan miljardia ihmistä seisomme pyreällä hiekkakentällä, jota ympyröi kiviset, kellertävän harmaat seinät. Hiekka on kuin hiekkarannalta, pehmeää ja lämmintä ja se upottaa hieman. On pimeää, sinillä on soihtuja, mutta ne eivät loista tarpeeksi valaisemaan kentän keskiosaa. Maisema on kaikin puolin karu: ihmiset ovat kylmissään ja väsyneitä, kaikilla heillä ei ole edes vaatteita. Olemme peloissamme, sillä emme tiedä miksi olemme täälä ja mitä tästä seuraa.

Kiviseinät ovat suorat ja jatkuvat monen sadan metrin korkeuteen. Korkealla, kun seinän ei näe enää loppuvan, sen syvennyksessä seisoo tummia, isokokoisia otuksia keskiaikaiset aseet käsissä. Otukset ovat rotevia ja likaisia sonneja, joilla on veren tahrimat mustat turkit ja punaiset, aggressiiviset silmät. Niitä on miljoonia: ne seisovat kahdella jalalla ympäri seinän ja valvovat hiekkakentän levottomuutta.

Yhdellä reunalla, yhtä korkealla kuin seinän sisennys, on suuri uloke, kuin parvi, jonka päällä roikkuu puinen teline jossa on ihminen. Hän on erittäin kuihtuneen näköinen, veren tahrima ja revitty. Vielä tajuissaan, hän itkee hysteerisesti, tietäen kohtalonsa. Me muut emme tiedä. Parvesta vielä riippuu verinen, paksu köysi, niin matalalla, että siitä voisi tarttua kiinni. Joku hiekkakentällä olijoista uteliaisuudessaan tarttuukin siihen ja alkaa kiivetä ylöspäin. Puolivälin saavuttaessaan seinät alkavat täristä uhkaavasti, jyrisevä ääni saa ihmiseet kontilleen hiekalle, kuin suojaan, vaikka jokainen meistä tietää, ettei suojaa löydy tältä avaralta kentältä.

Parvelle on ilmestynyt suuri hahmo, suurempi kuin sonnit, jotka nyt ovat hyökkäyvalmiudessa ympäri kentän. Hahmolla on myös sarvet, kuten sonneilla, ja lisäksi sen ruumiinrakenne on kutakuinkin sama, jäntevä ja raskas, maskuliinisen kova. Samankaltaisuuden loppuvatkin sitten siihen.

Hahmolla on käärmeen kieli, joka riippuu noin kaksi metriä pitkänä hahmon vyötäisillä, joka on paljas. Iho on kirkkaan punainen, lukuisat arvet pitkin kehoa vain korostavat sen punaisuutta. Verisuonet pulottavat sen iholla, hahmon sydämensykkeen voi kuulla alas kentälle. Kädet sillä on kuin liskolla, suomuiset, jokaisessa paksussa sormessa on musta terävä kynsi, josta kustakin tippuu veripisaroita. Se hengittää raskaasti, sen turvasta muodostuu höyryä. Punaiset, vanhat ja uupuneet silmät kesittyvät alas, kentän tapahtumiin, nauttien näkemästään: pakokauhusta, paniikista ja pelosta.

Hahmo karjaisee vertahyytävän, lamaannuttavan karjaisun ilmoille, saaden viimeisimmätkin ihmiset kiinnittämään huomion häneen. Hahmo avaa suunsa:”Tervetuloa kotiini! Olette vaeltaneet pitkän matkan kartuttaen syntiä ja tuskaa. Nyt, on niiden aika huipentua, kun viimeinkin pääsette Helvettiin, Helvetin porttien läpi. Tulevaisuudessa, tulette kokemaan intensiivisempää, pelottavampaa ja kaikin puolin kammottavampaa tuskaa kuin koskaan eläessänne. Tänään, saatte vain maistiaisen siitä, mitä tulevan pitää.” Hahmo lopetti puheensa näihin sanoihin ja vihdoin ymmärsin hänen olevan ilmiselvästi Saatana, jos kerran olimme matkalla Helvettiin.

Parvella telineessä ollut riutunut ihminen alkoi huutaa hysteerisesti, kun Saatana lähestyi tätä. Hän otti ihmisen päästä kaksin käsin kiinni ja riuhtaisi sen irti kuin se ei olisi painanut mitään. Ruumis jäi telineeseen kiinni, pään Saatana heitti alas heikkakentälle, aiheuttaen suurempaa kaaosta. Köysi, joka riippui parvesta, alkoi nousta ja samalla ihminen joka siinä vielä roikkui, nousi köyden mukana ylös. Hänet kerättiin parven reunalla, mutta tapettiin saman tien. Hänenkin päänsä tippui väkijoukkoon, ruumis jäi ylös häpäistäväksi.

Ihmiset olivat kauhuissaan. Jos olimme matkalla Helvettiin, tulisimme kuolemaan kaikki – ellemme olleet jo kuolleita. Ilmeisesti meidän tulisi kuolla vielä kerran, ennen kuin joutuisimme ikuiseen kadotukseen.

Kiviseinät alkoivat täristä. Hitaasti, ne alkoivat liikkua ympärillämme ja kutistivat kentän kokoa. Me pakkauduimme ymä tiiviimmin toisiimme. Seinät jatkoivat liikkumista, eikä tilaa ollut enää tarpeeksi hengittämiselle. Pakokauhun vallassa ihmiset alkoivat kiipeämään toistensa päälle omien kykyjensä mukaan. Solidaarisuudes ei tullut kuuloonkaan, vaan ihmisen häikäilemättömästi halusivat säästää oman henkensä ja talloivat muut hiekkakentän pohjalle. Vanhukset, lapset ja rammat jäivät heti ensimmäisenä muun koko maailman populaation painon alle, niin että muilla oli nyt tilaa seistä kutistuvalla hiekkakentällä.

TO BE CONTINUED