Kiipesin miljoonan muun kanssa pahvitikapuut huipulle.
Soihdut loistivat koko matkan ylös, enkä tiennyt päämäärääni. Näin vain
tikapuut. Välitasanteella käteeni tyrkättiin ämpäri. ”Juo!” kävi käsky.
Maistoin. Valkaisuaineen kemikaalinen maku sai aivoni jäätymään. Sylkäisin pois
ja kaadoin ämpärin maahan. ”Lähden nyt”, totesin tomerasti. ”Saat lähteä, mutta
tulen perääsi. Jos saan sinut kiinni, juot koko ämpärillisen”, uhkasi
tuntematon huppupäinen mies.
Katsoin tasanteelta alas ja näin vain pimeyttä. Ajattelin
mahdollisuuksia, kuinka nopeasti saavuttaisin maan? ”Annan sinulle minuutin
etumatkaa. Tiedän että mietit hyppäämistä. Alas on kaksi kilometriä – siitä
vaan.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti