Makaan haudassa
Seison haudan vieressä
Tuijotan kuollutta itseäni
Mikä meni vikaan?
Tässä on oltu monta kertaa aikaisemminkin
lauantai 26. elokuuta 2017
...
Mikä Jumalan oikee nimi on?
Jos se ois vaikka Heikki
Jumala ois vaa sen og lempinimi
jolla sen homiet kutsuu sitä
Paljasta ittes
ei me piilouduta käyttäjänimien taa
Jou jou Jumala
MYKKÄ MIES
sano ne sanat
jotka todistaa tän
mun uneks
naisen hysteriaks
adrenaliiniryöpyks pikseleissä
ootsä allerginen pähkinöille?
mä en tarvi mykkää miestä
avaa suus
en oo Holmes
KÄNNI 2.1
Äärettömästi
päämäärättömästi
Juo! Juo! Juo!
Bileet ilman bissee
emmä haluu tätä sillee
ei meillä lasketa
KOKEMUS
Musta tulee Jumala
Kirjottaisin raamatun paksusen runokirjan
jos saisin mun kaks päätä yhteen
ku magneetit
ne hylkii toisiaan
toinen on fiksu
toinen pajois
se toinen puhuu
saa aikaan hysteeristä kikatusta
iho on kuiva
suu on kuiva
seksi ei onnistu
kun on kuiva
leivänpaahdinta poskeen
istu tv- mainoksessa
hymyile nätisti
ku zombi
UNSEX ME PLS
Come, you spirits
That tend on mortal
thoughts, unsex me here,
And fill me, from the
crown to the toe, top-full
Of direst cruelty: make
thick my blood,
Stop up th’accéss and
passage to remorse,
That no compunctious
visiting of nature
Shake my fell purpose,
nor keep peace between
Th’effect and it.
Shakespeare - Macbeth
Act 1 Scene 5
sunnuntai 20. elokuuta 2017
TYPERÄ NAINEN
Vastaamattomat viestit
Lumipalloefekti
Yhtäkkiä järki on kateissa
jäljellä on kateus
ennakkoluulo
ja itsesääli
Millä voin estää
talon kokoista lumipalloa vierimästä
kun en omista edes käsiä?
Älä anna sen vieriä
VANKI
Kivipallo jalassa
kädet tanassa
raahaan taakkaa mukanani
Kilo ei riitä
ei kaksi
eikä se liiku kauemmaksi
Aina läsnä, näkyvillä
avainta ei löydy
maanantai 14. elokuuta 2017
RUNOILIJA MUKA
Voisin kirjoittaa kerrankin kauniin runon
runomittoineen ja loppusointuineen
kauniiden aiheiden ja
onomatopoeettisten sanojen
kera
kuvailla kuinka kaunis
tuo, Suomen
luonto on
ja kuinka karismaattiset
säihkysilmäiset
miehet
katselee mua
Se olis vale
vihaan nimittäin niitä.
valheita
MADOT
eräs kaveri kertoi minulle
sinun ei tarvitse pelätä matoja
kuoltuasi
ne eivät koskaan pääse luoksesi,
ruumis muuttuu monilla
tavoin – ennen kuin
ne nakertavat itsensä arkun läpi,
muutoksia on tapahtunut ja
aina tapahtuu
erilaisia –
he kaivoivat haudoista ylös näitä entisiä
kuninkaita,
tiedäthän:
yksi kaveri oli vain
pieni läikkä mustaa
vettä, toisella oli
18 jalkaa pitkä parta ja kolmas oli
muuttunut kivimäiseksi suolaksi
jep? sanoin.
jep, hän sanoi.
hän tiesi kaikki nämä jutut.
hän asui vuorilla korkeilla ja hänellä oli nämä
suunnattomat aivot
ennen lähtöäni kahmaisin
vedin madot hänen silmistään nenästään
mahastaan kengistään tukastaan korvistaan ja sitten hän sanoi
hyvää yötä
ja mitä sanoin,
hyvää yötä
ja menin autooni ja ajoin pois
ja madot nauroivat
koko matkan kotiin
Charles Bukowski
perjantai 11. elokuuta 2017
JUNNU
Venaan Kongon Kuningasta
Vaunuja kultaisia
Hevosia valkoisia
Valtakuntaa täynnä kultaa ja hopeaa
Hiekkalaatikolla kuraa naamassa voikukka
kädessä
torstai 10. elokuuta 2017
LUOVUTA
Stönden aitojen ulkopuolella
Kylmä kivinen Manse
Jossa pinnallisuus,
ja perse
On selviytymisen mitta
DALÍN SEKSIKÄS SÄNKI
Seison pienellä sisäpihalla jota ympäröivät
tiiliset pilvenpiirtäjät. Ne ovat niin korkeita että huippua ei näy usvan läpi.
Usva on tosin nii paksua, etten muutenkaan näe kahtakymmentä metriä pidemmälle.
Sää on kylmä, tuulinen, kolkko ja harmaa. Kävelen mukulakivikatua sisäpihaa
ympäri ja näen Röllin isuvan kukkapenkin vieressä. Sillä on talutushihna
kaulassa, mutta kukaan ei pidä siitä kiinni. Rölli istuu yksin, orpona harmaan
usvan saartamana ja uikuttaa. Muutama aikuinen kävelee ohi mutta he eivät näytä
huomaavan meitä. Katseeni tähyilee muita ihmisiä sisäpihalta, ja näen Murtsin
juoksevan nurkan taakse ja katoavan sitten usvaan. Huudan hänen peräänsä, onhan
hän unohtanut koiransa yksin.
Päätän ottaa Röllin talutushihnasta kiinni ja
viedä tämän mukanani johonkin miellyttävämpään paikkaan, pois sateesta ja
tuiskusta. Olen kääntymässä talojen välistä kadulle, mutta Murtsi juoksee
luokseni ja hyökkää Röllin kimppuun. Aggressiivinen huuto kuuluu ja Murtsi
nostaa koiran käsiensä varaan päänsä päälle ja paiskaa sen sitten katua vasten.
Kuin iskun aikaansaamana, Röllin turkki irtoaa katukivetykselle ja koira
näyttää nyljetyltä ja sairaalta. Se uikuttaa eikä tajua mitä on tapahtunut.
Murtsi seisoo kyyryssä koiran yllä ja huohottaa raskaasti. Hän kohottaa
vihaisen katseensa minuun ja sylkäisee päälleni.
Uhkaan soittaa poliisin, onhan hän juuri
pahoinpidellyt koiraansa. yrittäessäni soittaa en näe puhelimeni näppäimiä. On
erityisen haastavaa näppäillä kolminumeroinen hätänumero näytölle. Vihdoinkin
saan puhelimeni toimimaan, mutta toisesta päästä vastataan:
”En kuule sydämesi sykettä, tämä on siis
pilapuhelu. Hyvää päivänjatkoa”, nainen toisessa päässä katkaisee puhelun.
Murtsi on tällä välin ottanut Röllin hihnasta
kiinni ja nyt juoksee pois riuhtoen koiraa mukanaan. Etsin Suomi24:sta vinkkejä
kuinka soittaa oikeaoppisesti poliisille, ja saan tarvittavat koiranpelastustiedot
eräältä 40-vuotiaalta kolmen lapsen äidiltä.
Juoksen siis Murtsin perään ja päädyn lähellä
sijaitsevan lähiön ränsistyneelle omakotitaloalueelle. Kävelen harmaan puutalon
pihalle ja kuulen vinkunaa sisältä. Kiipeän kuistille ja ovi hajoaa päälleni.
Jatkan sisälle. Ikkunat ovat rikki ja seinissä on isoja reikiä, joista usvainen
tuuli tuulee läpi. Seinistä roikkuu tapettia ja lattiaan tulee painaumia
jokaisen askeleeni alle. Kuljen puiset rappuset ylös ja jatkan matkaani
käytävää pitkin, kunnes kuulen Murtsin hyytävän pelottavan äänen eräästä
huoneesta.
”Sä oot mun koira, sä oot hyvä koira, mä
omistan sut, oo ny kiltisti”
Avaan oven ja näen Murtsin istumassa pölyisellä
sängyllä Rölli kainalossaan. Murtsi silittää kynittyä koiraa ja katsoo tätä
verenhimoisin silmin. Sitten Murtsi huomaa minut ovenraossa ja rääkäisee
vertahyytävästi kuin Seela Sella Lumikki-piirretyissä.
”Älä hakkaa mua!” huomaan huutavani.
”Haha, emmä hakkaa naisii, tuu tänne nainen”
Murtsin katse on nyt ivallinen ja himokas. Istuudun Murtsin vierelle sängylle
ja huomaan kuinka erilainen hän on. Lihaksikkaasta urheilijam vartalosta on
jäljellä vain luinen, kyyryselkäinen ruumis. Suonet pullottavat sinisinä hänen
kaulastaan ja käsistään ja iho on harmaa. Posket ovat lommolla ja hän hengittää
vinkuen. Niska ja selkä ovat täynnä rakkuloita ja kädet tärisevät hullun
lailla. Kun Murtsi puhuu, hänen äänensä on sairas ja kylmä, käheä sekä tietyllä
tavalla pelottava. Hän on hyvin arvaamaton.
”Mitä sulle on käyny?”
”Hyttyset puri”, Murtsi vastaa
välinpitämättömästi ja hän ärsyyntyy kun tutkin häntä niin tarkkaan. Pian hän
tarraa kätensä minuun kiinni.
”Lupasit ettet hakkaa!!”
Hän irrottaa kätensä ja käskee minua makaaman
vierellään. Tiedän että tässä ei käy hyvin. Kohta Murtsi käy kiinni. Ihan
kohta, se on vain ajan kysymys. Pian.. Milloin vain..
Tilaa:
Kommentit (Atom)