KELAILUU

Pitäiskö multa lähtee jalat alta?

Jakkaralta

En nähnyt tätä ennalta

Mut se iski siltä seisomalta

Mutta toisaalta

Tää tuntuu oikealta

6

Mulkkumaisuus on seksikästä

Halusin joskus olla main chick

...

Vie seuraava äijäs munkkikahville niin näät miten se nuolee

TAMPOONI

Korso ei oo enää paprika-allergia ja hardstyle

Musta on tullu junnu

...

Ei riittäny varpaat ku laskin

Johdan ainaki Napoleonii

Sil oli viis vaimoo

TULEVAISUUS

Liukuessani sulan kivikovan asvaltin läpi

Puoliksi sen alla

Puoliksi päällä

Katseeni kohtaa hänen kanssaan

Kadun sitä heti

Joudun todistamaan kohtausta

Jossa hän rangaistukseksi täyttää keuhkonsa sulalla kivikovalla laavalla

Oli vissiin lämmin

...

Laulan kuuroille virsiä ruotsiks

Mitä kuuluu?

Ei kuulu mitään

TB

Olipa kerran 1984

Tai vaikka 2013

Ei Irppaa ollu sillonkaan, ihan sama siis

Pienon koskettimet ei ollu sillon pölyset

Faija tykkäs

Mä en tykänny faijast

Tai kun se kehu kun soitan

Tiiäks mis olin 2013?

Et tietenkää

5

Känni

Ei muuta sanottavaa

DALÌ

Valkoisessa huoneessa

Imettävä sairaanhoitaja viiltelee selkääni

Viilloista valuu sinistä taikaa

Maalaan seinää

Kysyn Nelliltä onko selkäni jo valmis

”Ei, vuotaa vielä”

Huudan sairaanhoitajalle

Heitän ruman vauvan roskiin

Hän tikkaa selkääni Mona Lisan

Esittelen sinisiä taisteluarpiani

ja fitnesmallin kroppaani

ja syön muroja

EMERGENCY

Pyykinpesukone tulvii !!

Eikä mulla ole pelastusliivejä !!

Pelkään kaloja, voisiks uida vastaan?

BLONDI

Olen jokapäiväiseen tapaani raviradan toimistossa töissä. Työasemani on pieni ruskea koppero joka on sisustettu vanhalla radiolla ja puisella kirjoituspöydällä. Kirjoitan.

Pieni tyttö, ehkä neljän vanha, kävelee ujosti luokseni. Toimistossa ei koskaan näy lapsia, joten ihmettelen tytön läsnäoloa. Hän on hyvin hento ja omistaa platinan vaalean polkkatukan, josta myöhemmin huomaan sen hohtavan pimeässä. Tytöllä on t-paita ja shortsit ja tämän olemus on olematon, hän ei ole läsnä. Kalpeilla kasvoilla ei näy ilmeitä, hän tuijottaa harmailla silmillään eteenpäin, tyhjään. Lapsi kysyy päästä luokseni asumaan, hänellä ei ole äitiä.

Suostun mitään muuta ajattelematta.

Vien tytön kotiini ja osoitan tälle tyhjän huoneen. Kotini on kerrostalon tuhannessa kerroksessa ja siinä on neljä makuuhuonetta jotka sijoittuvat pitkän ankean käytävän molemmin puolin. Mieheni, jonka nimeä en tiedä, ihastuu tyttöön oikopäätä, minä sen sijaan tunnen vain velvollisuudekseni pitää tytöstä sillä eihän hänellä ole perhettä.

Tyttö osoittautuu pian erittäin rasittavaksi. Hän ei suostu syömään yhdessä mieheni kanssa, ei puhu, ei osallistu kotiaskareisiin tai ole muutenkaan läsnä elämässämme. Hän pysyy talossa, mutta kävelee jatkuvasti käytävää edestakaisin sama tyhjä ilme kasvoillaan. Hän kantaa pientä koria käsissään, johon on kerätty palikoita, kyniä, tarroja ja muuta krääsää. Tyttö ei suostu luopumaan korista edes syödessään. Tai oikeastaan tyttö ei näytä omistavan minkäänlaisia perustarpeita, joten hänen ei tarvitse irrottaa otettaan korista.

Aggressioni patoutuu tyttöä kohtaan. Hänen tottelemattomuutensa on raivostuttavaa ja koen hänen asenteensa välinpitämättömäksi. Eräänä iltana ruokapöydässä pinnani katkeaa ja yritän lyödä tyttöä. Yhtäkkiä maailma ympärilläni, tai oikeastaan vain minä, hidastun ja menetän voimani. Yrittäessäni kurkottaa tyttöön käteni vaipuu alas enkä saa tarpeeksi voimaa kurottaakseni takaisin. Kun hidastetusti, vajoan alas pöydälle ja tyttö nousee ylös kori kädessään ja kävelee ilmeettömästi pois ruokapöydästä. Tytön mentyä saan voimani takaisin ja ihmettelen tapahtunutta.

Aggressioni kasvaa kasvamistaan ja haluan lyödä, kuristaa, potkia tai hakata tyttöä aina kun näen hänet. Kuitenkin joka kerta kun yritän kajota tyttöön, sama hidastuminen ja voimien menettäminen toistuu. En koskaan kerkeä koskea tyttöön, sillä tämä on rauhallisesti kävellyt jo pois, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Eräänä iltana olen peittelemässä tyttöä sänkyyn. Tämä ei suostu menemään maate joten hermostun. Taas, yritän ottaa hänen kurkustaan kiinni mutta maailma hidastuu enkä yletä häneen. Sitten tajuan ottaa tytön rojua täynnä olevan korin käsiini. Ensimmäistä kertaa ikinä näen hänen silmissä ilmeen, hän on kauhuissaan. Hidastettuna, kori kädessäni, yritän ryömiä sängyn päällä kohti ikkunaa. Tyttö juoksee perässäni sängyn vierellä yrittäen saada koria takaisin, mutta ei yltä.

Käytä kaiken omistamani voiman ja heitän korin ikkunasta ulos. Tyttö juoksee itkien pois ja minä jään voitonriemuisena makaamaan sängylle. Pian mieheni, jonka nimeä en tiedä, tulee kertomaan minulle tytön olleen UFO.