tekopyhintä mitä olen sanonut ikinä
vihaan nimittäin niitäkin
pyhiä ja tekopyhiä
vaikka koitan parhaani olla pyhä
myönnän: tästä on
ollut
ja tulee olemaan
apua
on hyvä
sietää
tukalia tilanteita
oppi oleman tilanteen herra
vaikka Herra ei minulle näyttäydykkään
tekopyhää, niin, ei vain ajatuksenvirtaa
rakkauteni ulosteeseen ja aivosoluihini
on kiihottavan verisen tuskaisan houkutteleva
jota kaipaan toisinaan. haluaisin nuolla
ahdistuksen persereikää
ja että se nuolisi minun
voisimme rakastella aamunkoitossa,
kietoutua hikisiin ruumiisimme,
sanoa ”rakastan sinua” vaikkemme sitä tarkoittaisikaan
paitsi siinä hetkessä
niin koukuttava, niin huumaava,
masennus
itseinho, läski, rumuus ja kateus
saavat aivoni niin kauniisti solmuun
ettei Dalikaan saisi niitä maalattua kankaalle
en ole kaunis
ilman tätä kaikkea
olen ontto, rikki, samea
ilman kaikkea mikä minut rikkoo.
